Vedenalainen arkeologia

 

Kun aallot eivät kantaneet 

Kylmää ja mustaa oli Itämeren vesi, kun vuonna 1715 Pohjois-Hollannin laivastolle kuulunut alus Huis te Warmelo osui kariin ja upposi. Paikka oli Porvoon edustalla, Kalbådagrundin majakan läheisyydessä. Laivalla oli 198 miestä, joista 123 vajosi aaltoihin pelastumatta. Vuonna 2002 Merenkulkulaitos luotasi aluetta ja havaitsi siellä hylyn. Hylystä ilmoitettiin Museovirastolle myöhemmin. Badewanne ja Subzone -nimiset sukeltajien ryhmät dokumentoivat tuntematonta hylkyä useaan otteeseen.

Hollantilainen tutkija Peter Swart löysi vuonna 2015 Rotterdamin merimuseosta vanhan merikartan, johon oli kirjoitettu teksti ”Hier is het Noord Hollands Oorlog Schip op gebleven 1715” (Tähän jäi Pohjois-Hollannin laivaston alus 1715). Hollantilaiset tiedustelivat Suomesta, olisiko tällaisesta uponneesta laivasta tietoja ja näin Porvoon hylky lopultakin tunnistettiin. Hollantilaiset ovat tästä eteenpäin tehneet yhteistyötä hylyn tutkimuksessa ja keränneet tietoa sen miehistöstä.

Huis te Warmelo on yksi Suomen 700:sta tunnetusta hylystä, jotka ovat uponneet yli 100 vuotta sitten ja määritellään näin ollen lain suojaamiksi muinaisjäännöksiksi. Huis te Warmelolle on lisäksi vahvistettu suoja-alue. Tällaisella alueella sukeltamiseen ja ankkurointiin tarvitaan Museoviraston lupa. Suomessa suoja-alue on vahvistettu viidelle hylylle. Itä-Uudellamaalla yli 100 vuotta sitten uponneita hylkyjä on 57 kappaletta. On kuitenkin arvioitu, että Itämeren pohjassa on vielä lukemattomia löytämättömiä hylkyjä. Porvoon Risskärin hylkyä on pidetty ns. Kultakaleerina, jonka lastina olisi ollut 15 tynnyriä kultaa. Kultaa ei ole kuitenkaan löydetty. Tieto lastista on joko ollut virheellistä tai sitten oikea Kultakaleeri aarteineen makaa vielä jossain tuntemattomassa paikassa.

Itämeren kylmä ja pimeä vesi, vähäinen suolapitoisuus ja vähähappisuus ovat puuhylkyjen näkökulmasta hyviä asioita. Hylkyjä tuhoava laivamato Teredo navalis ei ole levinnyt Itämerellä vielä sen eteläisiä osia pidemmälle. Itämerellä ei ole voimakkaita merivirtoja tai vuoroveden vaihtelua, jotka rikkoisivat pohjassa makaavia hylkyjä. Karikkoinen saaristo myös suojaa niitä. Näistä syistä Itämerta kutsutaan hylkytutkijoiden aarreaitaksi.

Meriarkeologia tutkii myös muita kohteita kuin hylkyjä. Veden alla on satamiin ja linnoituksiin liittyviä rakenteita, patoja ja pyydyksiä – jopa kivikautisia asuinpaikkoja. Maailmalla on upoksissa kokonaisia kaupunkeja ja Pohjanmeressä on laaja Doggerlandiksi nimetty maa-alue, jossa asui ihmisiä silloin, kun Suomen alue oli vielä jään peittämä.

 

Vedenalainen arkeologia ei tutki vain hylkyjä. Vanhan laiturin hirsiarkkua (Asikkalan telakka). Kuvaaja: Simo Nyrönen / Subreering Ammattisukellustyöt Oy, 2019

 

Vedenalainen arkeologia viittaa veden alla tehtävään arkeologiseen tutkimustyöhön. Vaikka työn menetelmät ovat kehittyneet nopeasti, tutkimus on silti hidasta ja kallista. Tärkeä osa arkeologista tutkimusta on kohteen dokumentointi. Kun aikaisemmin sukeltaja piirsi hylyn osia mittanauhan kanssa vedenkestävälle paperille, voidaan nykyään fotogrammetrian avulla tehdä hylystä 3D-mallinnos. Internetissä katsottavia 3D-malleja on tehty mm. useammasta Kotkan Ruotsinsalmen meritaisteluun liittyvästä hylystä. Kun hylystä nostetaan osia tai esineitä tänne maan pinnalle, ne tarvitsevat aina konservoinnin säilyäkseen. Tutkimus, jossa hylkykokonaisuuteen kajotaan, on aina peruuttamatonta. Hylky meren pohjassa sitä peittävine kasvillisuuksineen on vedenalaista kulttuurimaisemaa, joka pyritään säilyttämään. Koska harvalla meistä on mahdollisuus sukeltaa, hylyt tuodaan kiinnostuneiden tarkasteltaviksi sukellusvideoiden ja uudemman teknologian avulla.

 

Viistokaikuluotauskuva Loviisanlahti Laivasilta 1:n hylystä. Kuva: Subreering Ammattisukellustyöt Oy, 2020

 

Loviisanlahden pohjukassa tehtiin arkeologinen vedenalaisinventointi kuluneena vuonna 2020. Alue kartoitettiin viistokaikuluotaimella ja havaitut poikkeamat tutkittiin sukeltamalla tai kahlaamalla. Loviisan alueella on ollut ihmistoimintaa pitkän aikaa ja uutta tutkimustietoa saatiin nyt myös veden alta.

 

Riikka Mustonen

 

Huis te Warmelo, merihistoriallinen hylkyaarre Porvoon edustalla

Hylyt.net

Ruotsinsalmen hylkyjä 3D-malleina