Pitkään horjunut Venäjän keisarikunta romahti vallankumouksessa maaliskuussa 1917. Keisari Nikolai II:n vallan mursi Venäjän armeijan huono menestys maailmansodassa ja sodan romahduttama talous. Petrogradissa valta siirtyi itsevaltiaalta tsaarilta väliaikaiselle hallitukselle. Suomessa sortokaudet olivat syöneet keisarin arvovallan ja uusi aika otettiin innolla vastaan. Maassa juhlittiin, kun uusi hallitus lakkautti tsaarin hallituksen laittomat määräykset.
Maaliskuun vallankumouksessa tapahtumien yhteydessä sai surmansa sekä vanhan vallan kannattajia että vallankumouksellisia. Maaliskuun lopussa järjestetyistä vallankumouksen puolesta kaatuneiden hautajaisista Petrogradissa ja Helsingissä muodostui suuria uuden aikakauden juhlatilaisuuksia. Pääkaupunkien vallankumoukselliset kannustivat muistamaan kaatuneita myös muualla maassa.
Porvoon museon kokoelmissa on ainutlaatuinen tuntemattoman valokuvaajan ottama kolmen kuvan sarja, joka kertoo juhlapäivästä Porvoossa. Kuvat liittävät Porvoon suoraan vallankumoustapahtumiin ja kertoo murroksen tapahtumista maaliskuisessa kaupungissa. Tieto keisarivallan päättymisestä saatiin nopeasti Porvooseen mm. paikallislehtien ja erikoispainosten kautta. Pian kaupungin poliisit vaihtoivat keisariajan virkapuvut siviilivaatteisiin, nyt poliisin aseman merkkinä olivat eriväriset käsivarsinauhat ja niissä kirjaimet B. ja P.
Juhla järjestettiin Porvoossa, kuten muuallakin maassa, perjantaina 30.3.1917. Päivän ajaksi Porvoon kaikki liikkeet ja koulut olivat suljettuina ja työntekijöillä sekä koululaisilla oli yleinen vapaapäivä. Kaupungintalon lipputangossa liehui leijonalippu ”uuden ja vapaan Suomen symboli”. Vanhaa raatihuonetta koristelivat punakeltaiset viirit. Muuten koko kaupunki suruliputti vallankumouksen vainajien kunniaksi.
Työväenyhdistyksen järjestämä muistojuhla Porvoon torilla 30.3.1917. Vallankumouksen uhrien kunniaksi lipuissa on suruharsot. Takana Porvoon seurahuone. Kuva Porvoon museo.
Juhlapäivän ohjelman aloitti aamun jumalanpalvelus tuomiokirkossa, kirkko oli viimeistä sijaa myöten täynnä sekä ruotsinkielisessä että suomenkielisessä tilaisuudessa. Juhlallisuudet jatkuivat työväenyhdistyksen järjestämällä marssilla. Se kokosi työväentalolle sekä kaupungista että lähiseuduilta yli 3 000 hengen suuruisen joukon. Kulkue lähti liikkeelle kaupungin torvisoittokunnan soittaman Kansainvälisen tahdissa standaareja ja lippuja kantaen. Se eteni kaupungissa Uutta Vuorikatua (nyk. Linnankoskenkatu), Nikolainkatua (nyk. Mannerheiminkatu), Jokikatua ja Raatihuoneenkatua pitkin, Nikolainkadulla kulkueeseen liittyivät Kiialan sotilassairaalan venäläinen henkilökunta ja toipilaat. Porvoon torille kaupungintalon puoleiselle sivustalle oli pystytetty punaisella kankaalla verhoiltu puhujakoroke, sen eteen kulkue levittäytyi kuuntelemaan työväenedustajien erikielisiä puheita. Vaikka tilaisuudessa laulettiin virsiä ja kuunneltiin Chopinin musiikkia, myös aate sävytti puheita, paikallislehti uutisoi tilaisuuden ”sosialistien agitatsioonipuheesta”. Juhla päättyi Porilaisten marssiin. Kulkue palasi tämä jälkeen takaisin työväentalolle.
Marraskuun vallankumouksen uhrien juhla Porvoossa 30.3.1917. Työväenyhdistyksen marssikulkue, edessä kaupungin torvisoittokunta ja heidän takanaan Kiialan sotilassairaalan henkilökuntaa ja potilaita. Kuva Porvoon museo.
Myöhemmin iltapäivällä työväen juhlan päättymisen jälkeen alkoi vielä yleinen kansalaisjuhla kaupungintalon luona, nyt tuhannet kaupunkilaiset kerääntyivät kuuntelemaan kaupungintalon parvekkeelta pidettyjä isänmaallishenkisiä puheita. Eläköönhuudot kaikuivat ”vapaan ja onnellisen Suomen puolesta”. Juhla päättyi kunniakäyntiin Eugen Schaumanin haudalla. Illalla kaupunki vielä juhlavalaistiin juhlapäivän kunniaksi.
Maaliskuun vallankumouksen uhrien kunniaksi järjestetty kansalaisjuhla Porvoon kaupungintalon luona 30.3.1917. Kaupungintalon lipputangossa liehuu leijonalippu. Kuva Porvoon museo
Juha Jämbäck
