Museoamanuenssi toimii museon asiantuntijatehtävissä ja huolehtii ennen kaikkea kokoelmien ylläpidosta ja niihin liittyvästä tiedonhallinnasta. Myös Porvoon museossa toimii muutama amanuenssi, joiden merkitys museolle on tärkeää. Yksi heistä on Mariaana Korpela sijaistaa amanuenssi Susanna Widjeskogia, joka vastaa Porvoon kaupungin taidekokoelmista sekä J. L. Runebergin kodin kokoelmista.
-Työskentelen enimmäkseen taiteen parissa. Tällä hetkellä valmistelen yhdessä kaupungin edustajan kanssa Taidehalliin helmikuussa 2026 avautuvaa Yrjö A. Jäntin taidekokoelman näyttelyä, Korpela kertoo.
Korpelalle Porvoon museo on tuttu paikka. Nykyinen työsuhde on hänelle museossa jo kolmas. Ensimmäinen työsuhde oli osa-aikaisuus amanuenssin sijaisena ja toinen määräaikainen työ tutkijana. Tätä ennen Korpela suoritti museolla myös museologian opintoihin kuuluvan harjoittelun.
Korpela opiskelee edelleen, Åbo Akademissa, pääaineena pohjoismainen historia (nordisk historia). Opinnot etenevät rauhalliseen tahtiin ja edessä tulevaisuudessa siintää filosofian maisterin tutkinto. Aikaisemmalta koulutukseltaan hän on sosionomi ja artesaani.
Työyhteisöön on ollut helppo tulla mukaan
Korpelan päätyö keskittyy tällä hetkellä uuden näyttelyn valmisteluun. Tähän kuuluu muun muassa teosten hakemista eri paikoista, niiden puhdistamista, sekä teosten ja taiteilijoiden tietojen päivittämistä kokoelmatietokantaan.
-Osa työtäni on myös teosten ripustaminen kaupungin toimitiloihin. Tavoitteena on, että toimitilat olisivat viihtyisiä, eivätkä teokset lojuisi varastoissa. Tässä yhteydessä olen tekemisissä myös kaupungin muiden toimialojen henkilökunnan kanssa, Korpela jatkaa.
Korpela on lisäksi osa museon kokoelmatiimiä, jossa hän osallistuu ja kehittää kokoelmatyötä yhdessä muun tiimin kanssa. Tähän kuuluu kokouksia, kuten kokoelmatiimin viikkokokous. Merkittävä osa Korpelan työpanoksesta menee kuitenkin pääosin kaupungin hyväksi.
-Hallintotiimiläistenkin kanssa voin ratkoa työhöni liittyviä kysymyksiä. Alueellisen vastuumuseotiimin ja yleisötyötiimin henkilöstön kanssa yhteyteni ovat vähäisemmät. Suurin osa yleisötyötiimin työntekijöistä työskentelee fyysisesti ihan eri paikassa kuin minä, Korpela pohtii.
Korpela on kokenut työyhteisön lämpimäksi. Työyhteisöön on ollut helppo tulla mukaan ja perehdytys työtehtäviin on ollut hyvää. Tarvittaessa hän on saanut myös apua.
-Vaikka työskentelen pääosin yksin, olen päässyt tekemään jonkin verran työtä myös muun henkilökunnan kanssa, kuten museomestarin. Itsenäisen työn vuoksi koen yhteiset ruoka- ja kahvitauot erittäin tärkeiksi, Korpela toteaa.
Työ opettaa ja motivoi
Korpela arvostaa Porvoon museon henkilökuntaa ja pitää sitä merkityksellisenä. He tuovat työhön iloa ja oppia. Museomestarilta ja tekstiilikonservaattorilta Korpela on oppinut esimerkiksi teosten käsittelystä ja ripustamisesta.
-Kokoelmapäällikkö ja museon taidekokoelmien tutkija ovat auttaneet minua puolestaan kokoelmatietokannan kanssa ja museolehtoreilta olen saanut oppia ruotsin kielestä. Olen oppinut lisäksi näyttelyiden tekemisestä, itse osallistumalla ja sivusta seuraamalla. Myös osa Porvoon kaupungin kulttuuritoimen henkilökunnasta on tullut tutuksi, Korpela täydentää.
Uuden oppiminen ja onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä motivaation lähteitä. Myös ymmärryksen syventyminen siitä, miten ihmiset ovat eläneet ja toimineet eri aikakausina ja ilmiöiden keskellä, lisää työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä.
-Kokoelmatyö on minulle mieluisaa. Pidän siitä, kun esineiden historia ja laajempi konteksti hahmottuvat niiden ympärille. Museoilla on merkityksensä kaikkina aikoina ja niistä on moneksi. Niiden kautta käsitellään niin aineellista, aineetonta, paikallista ja valtakunnallista kulttuuriperintöä, museopedagogiikkaa, yhteiskunnallista vaikuttamista, kotouttamista, kuin yhteisöllisyyden vahvistamistakin, Korpela päättää.
