Porvoon museo julkaisee tekstiilinäytekokoelmia Finna-hakupalvelussa

Kuvassa Porvoon kansallispuvun hamekankaan esikuva. Pieni villainen kangasnäyte, jonka sidos on palttina, joka on kudottu ripsimäiseksi. Yleisväriltään tumma. Loimi on tummansinistä villalankaa. Loimen tiheys on 11 lankaa/cm. Kude on villalankaa, jolla on kudottu vihertävän tummansiniselle pohjalle ohuita valkoisia, punaisia ja keltaisia raitoja. Kuteen tiheys on noin 20 lankaa/cm. Vasemmassa reunassa on hulpio. Näyte on kiinnitetty pahvisivulle käsin ompelemalla.
Porvoon kansallispuvun hamekankaan esikuva. Kuva: Helena Hämäläinen 2025, Porvoon museo.

Porvoon museolla on kaksi systemaattisesti kerättyä kudottujen kankaiden näytekokoelmaa. Kokoelmiin kuluu yli 3 100 näytettä 1700–1900-luvuilta. Museo avaa Finnaan 1 441 näytettä osana Itä-Uudenmaan käsityötaito näkyviin -hanketta, jota rahoittivat Svenska kulturfonden ja Kansan Sivistysrahasto.

-Hankkeeseen palkattu tukija Helena Hämäläinen keskittyi erityisesti 1800-lukuun, jolloin moni maaseudun nainen kutoi kankaita saadakseen lisäansioita. Tarkoituksena oli myös taustoittaa sitä, miten tekstiilinäytteet liittyvät yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin virtauksiin sekä nykypäivän porvoolaisiin, Porvoon museon kokoelmapäällikkö Juha Jämbäck kertoo. 

Tekstiilinäytteet on kerätty Porvoon ruotsinkielisistä kylistä

Porvoossa on kudottu ammattimaisesti jo 1600-luvulta lähtien, erityisesti pellavakankaita, jota vietiin Tukholmaan. 1700-luvulla kudonta levisi maaseudulle kotiteollisuutena ja 1800-luvulla kukoisti halventuneen puuvillalangan ansiosta. 1900-luvun alussa kotiteollinen kudonta väistyi kasvavan tekstiiliteollisuuden tieltä.

Wahrmanin ja Weckmanin kokoelmat heijastavat tätä muutosta. Niiden tekstiilit kertovat paitsi paikallisesta käsityötaidosta myös puuvillan globaaleista yhteyksistä – raaka-aineen historiasta, joka liittyy orjatyöhön ja teollistumisen aikakauteen.

Suurin osa luetteloiduista tekstiilinäytteistä on 1800-luvun loppupuolelta. Kangasnäytteet ovat enimmäkseen erilaisista vaatetuskankaista ja huomattava osa niistä on puuvillaisia tai puolivillaisia leninkikankaita. Joukossa on myös muun muassa miesten pukukankaita ja alushamekankaita. Näytteet on kerätty Porvoon ruotsinkielisistä kylistä. Osa niistä on kudottu kotiteollisuutena myyntiä varten, osa taas omaan käyttöön.

Wahrmanin kokoelma koostuu kudonnanopettaja Solveig Wahrmanin (1898–1956) vuosina 1924–1925 Porvoon seudulta keräämistä kangasnäytteistä Porvoon ruotsinkieliselle kansanopistolle Borgå Folkhögskolanille. Kokoelma lahjoitettiin Porvoon museolle vuonna 2005 sisältäen 1 776 tekstiilinäytettä, joista 914 on nyt

luetteloitu. Mukana on muun muassa Emilia Karlssonin (Sondby) ja Emilia Ingelinin (Ilola) tekstiilejä, joita Wahrman piti erityisen arvokkaina. Karlssonin kokoelman joukossa on myös Porvoon kansallispuvun hamekankaan esikuvan näytetilkku.

Wahrmanin kokoelmaan kuuluu lisäksi Magnus Nymanin (1861–1942) kudontayrityksen kankaita 1880–1900-luvuilta. Nyman johti Sikilässä suurta kudontatoimintaa, jossa työskenteli parhaimmillaan 40 kutojaa.

Weckmanin kokoelma on puolestaan kudonnanopettaja Karin Weckmanin (s. 1929, myöh. Åkerlund) kesällä 1954 Porvoon museolle keräämä laaja kokoelma paikallisista kudontanäytteistä. Se kattaa noin 40 kylää ja siinä mainitaan nimeltä noin 150 kutojaa. Weckmanin kokoelmassa on 1 324 tekstiilinäytettä, joista 527 on nyt luetteloitu. Osa näytteistä on yksittäin dokumentoitu mikroskooppikuvin ja mittatiedoin, osa kangaslaadun mukaan ryhmiteltyinä kokonaisuuksina.

Lähes sata näytettä on peräisin Sondbystä Emilia Karlssonin talosta – samasta paikasta, josta myös Solveig Wahrman keräsi kankaita 1920-luvulla. Karlsson oli Karin Weckmanin isoäiti, mikä liittää kokoelmat mielenkiintoisella tavalla toisiinsa.

Porvoon museon Finna-näkymä:
Linkki museon Finna-näkymään

Yhteyshenkilö:

Juha Jämbäck
Kokoelmapäällikkö
040 736 6840
juha.jamback@porvoonmuseo.fi