Porvoon museon Vanhaan raatihuoneeseen astuminen on kuin kotiinpaluu menneeseen ja Vanhan Porvoon iloinen hulina jää taakse. Auringonpaisteesta sisään siirryttäessä silmien täytyy tottua hetki ja tuntuu kuin aika hidastuisi.
Yläkertaan kiivetään satoja vuosia vanhoja portaita ties kuinka monen sukupolven jalanjäljissä. Toisen kerroksen förmaakin ovesta astuttaessa pitkän ihmisen tulee nöyrtyä, jottei tule kuhmu otsaan. Vastassa ovat museon ystävällisen oppaan lisäksi Albert Edelfelt ja Johan ”Näse-Jutte” Holm.
Albert Edelfelt 170 -näyttelyssä toisen kerroksen suuressa salissa on esillä kaikki Albert Edelfeltin öljyvärimaalaukset mitä Porvoon museon kokoelmissa on. Mukana on maisemia ja muotokuvia, isompia ja pienempiä.
Albert Edelfeltin lämmin suhde Porvooseen näkyy hänen teoksissaan. Näkymä menetetystä kotikartanosta Kiialasta on kaihoisa, kun taas akvarellit huvilasta Haikkoossa huokuvat lämpöä. Muotokuvissa taiteilijan katse on tutkinut niin perheenjäseniä kuin ystäviä, lapsista vanhuksiin.
Salin ihana vanha lankkulattia narisee jalkojen alla.
Taiteilijan työvälineissä näkyvät käytön jäljet – paitsi Louis Sparren Edelfeltille 50-vuotislahjaksi antamassa taiteilijatarvikekaapissa, jota 51-vuotiaana menehtynyt Edelfelt ei juurikaan ehtinyt käyttää.
Tunnelma vaihtuu täysin, kun siirrytään Siluetti. Pitkä ääriviiva -näyttelyyn toisen kerroksen pieneen saliin. Graafinen musta, valkoinen ja punainen hallitsevat tilaa.
Näyttelyn päätähti on 1800-luvulla elänyt Anders Wilhelm Boije af Gennäs, kartanonherra Porvoosta. Ennen kamerakännyköitä elänyt Boije kuvasi omaa elinympäristöään leikkaamalla siluetteja. Pienet paperiset siluetit kulkivat kätevästi kauempana asuville ystäville ja sukulaisille kirjeissä. Niitä saattoi jättää muistokirjojen sivujen väliin tai antaa vaikka häälahjaksi.
Boije eli romantiikan aikakaudella ja hänen kuvakielensä on sen mukainen: etelä-eurooppalaiset kauriit koristavat puistomaisemaa, mamsellit käyskentelevät koreineen, herrat ratsastavat ja metsästävät. Mutta on Boije käyttänyt siluetteja myös dokumentoidakseen tapahtumia, kuten maanmittarin vierailun maillaan.
Boijen alkuperäisiä siluetteja pääsee tutkimaan lähietäisyydeltä valopöydällä. Uskomattoman pienet ja tarkat siluetit ovat täynnä yksityiskohtia ja piilotettuja eläimiä.
Pitkillä saksilla on voinut leikata pitkän ääriviivan. Voi kuvitella, kuinka varma käsi painoi tasaisesti ja hitaasti saksien teriä yhteen samalla kun toinen käsi käänsi paperia terien välissä, ohjaten leikkausjäljen juuri oikeaan paikkaan.
Museovierailun kirsikka kakun päällä on museokauppa. Porvoon museossa on koko kesän jatkuva erikoisetu museokorttilaisille, jossa Museokorttia vilauttamalla saa postikortteja kolme kahden hinnalla.
