Artikkeli on osa Porvoon museon Arkeologiaa Itä-Uudellamaalla -blogisarjaa.
Teksti ja valokuvat: Porvoon museon arkeologi Riikka Mustonen.
Toukokuu 2025
Ohjaan autoni ylös jyrkkää mäkeä ja nousen hiekkaisen harjun päälle. Tien reunasta alkaa heti mäntymetsä, jonka polut ovat suosittuja koiranulkoiluttajien ja muiden liikkujien parissa. Nyt mäntymetsässä istuu ihmisiä tutkimassa koekuoppia (Kuva 1.).
Käynnissä ovat arkeologi, FT Jan Fastin johtamat arkeologiset kaivaukset. Kaivaukset on järjestetty Porvoon kansalaisopiston kautta ja osallistujat ovat arkeologian harrastajia.
Koekuoppien paikat on mitattu metsään. Niiden avulla selvitetään, kuinka suurelle alueelle asuinpaikka ulottuu. Koekuopasta on ensin poistettu pintaturve lapiolla. Sen alla olevaa maata kaivetaan lastan avulla vähän kerrallaan (Kuva 2.).
Metsäalueelta aivan tien vierestä on löytynyt paljon löytöjä (Kuva 3.). Asuinpaikalta on löytynyt pieni kiviesine, saviastian paloja, palanutta luuta ja kvartsi-iskoksia. Iskokset ovat kiviesineen valmistusjätettä, pieniä kivenkappaleita, joita isketään pois isommasta murikasta, jotta saadaan valmistettua haluttu esine (Kuva 4.).
Saviastianpalat kertovat asuinpaikan ajoituksesta, sillä vanhemmalla kivikaudella saviastian valmistamisen taito ei ollut vielä levinnyt pohjoiseen, nykyisen Suomen alueelle. Saviastioita voi myös ajoittaa koristelun, saviaineksen ja astian muodon perusteella. (Kuva 5.)
Löydöt otetaan talteen Minigrip-pusseissa ja luetteloidaan ja tutkitaan tarkemmin kaivausten jälkeen. Löytöjen lisäksi asuinpaikasta kertovat erilaiset rakenteet, joita asuinpaikalta saattaa löytyä. Tällaisia voivat olla nuotiokiveykset, asumuksenpohjat, haudat tai vaikkapa ihmistoiminnasta kertovat tummat likamaakerrokset.
Jälkitöiden tuloksia
Jälkitöissä kaivausalueen kartat piirretään puhtaiksi digitaaliseen muotoon, tehdään päätelmiä kaivausten aikana dokumentoiduista havainnoista ja teetetään analyysejä. Löydetyistä palaneista luunkappaleista on tunnistettu ainakin hirven, majavan, hylkeen ja hauen luita (Kuva 6).
Keramiikka tunnistettiin varhaiskampakeramiikaksi, joka ajoittuu noin 7000 vuoden taakse. Tällöin rannankorkeus oli noin 30 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Tuohon aikaan asuinpaikka sijaitsi pienehköllä saarella suurempien saarien keskellä. (Kuva 7).
Kaivaukset jatkuvat 20.7–24.7.2026 ja 27.7–31.7.2026. Paikalla järjestetään NAU-leiri eli det Nordiska Amatörarkeologiska Utgrävningslägret.
Voit lukea lisää kaivauskertomuksesta, joka ilmestyy myöhemmin Museoviraston sivuille, Jan Fastin blogista: https://janfast.blogspot.com/
Kaivauskertomus julkaistaan myös kaivauksen Facebook-sivuille: NAU 2026 Finn Stenåldern i Borgå
Lähteet:
Kartta on kuvakaappaus Antti Kekin sovelluksen muinaismuistot.info sivulta, jossa muinaisjäännökset ovat Museoviraston tietokannasta. Rannankorkeus on muodostettu Aki Hakosen julkaiseman mallin mukaan ja maastokartta on Maanmittauslaitoksen julkaisema. Lähdeaineistona on käytetty Jan Fastin kaivauskertomusta ja somepostauksia.