Porvoon kaupungin taidekokoelmista löytyy eräs helmi, joka on ihastuttanut monia viimeiset vuosikymmenet. Kyseessä on Walter Runebergin veistoskokoelma, joka koostuu muun muassa kipsiveistoksista, monumenttiteosten luonnoksista ja laajasta muotokuvakokoelmasta. Lisäksi kokoelmaan kuuluu erilaisia muotteja, valoksia ja työvälineitä. Porvoon museo on huolehtinut veistoskokoelman hoidosta.
Veistoskokoelma oli pitkään esillä Aleksanterinkatu 5 sijaitsevan 1800-luvun rakennuksessa, jossa museotoiminta päättyi vuoden 2024 lopussa. Porvoon kaupunki ja Porvoon museo ryhtyivät suunnittelemaan tämän jälkeen kokoelman tulevaisuutta. Veistokokoelma on tullut kaupungin omistukseen 1920-luvulla ja se sisältää Walter Runebergin ateljeessa olleet teokset, valumallit ja työkalut. Kokoelman laajuus on noin 300 veistosta. Nyt käynnissä olevan hankkeen myötä ne puhdistetaan ja siirretään. Hanketta varten museo on palkannut erillisen projektityöntekijän, konservaattori (AMK) Nea Satan.
-Työni on paljolti nyt aluksi hankkeen toteutuksen suunnittelua ja erilaisten seikkojen huomioimista käytännön työssä sekä työvälineiden ja pakkausmateriaalien hankkimista. Tämän jälkeen on ihan konkreettista tekemistä; taideteosten puhdistusta sekä niiden pakkaamista ja kuljetusten suunnittelua sekä toteutusta kuljetusfirman kanssa. Vastuullani on varmistaa, että teokset pääsevät turvallisesti uusiin säilytystiloihin ja ne säilytetään asianmukaisesti, Satta kertoo.
Tämä tehtävä oli ihan unelmien täyttymys
Helsingissä asuva Nea Satta on työskennellyt valmistumisensa jälkeen jo muutaman vuoden kokoelmatyöntekijän ja konservaattorin tehtävissä. Satta on opiskellut Metropolia-ammattikorkeakoulussa epäorgaanisten materiaalien konservoinnin linjalla, josta hän valmistui vuonna 2024. Tätä ennen Satta oli kouluttautunut hiusalalta (2011) ja ehti toimia satunnaisesti myös maskeeraajana. Työvuosia kertyi mukavasti, kunnes korona-aikana muutto takaisin Berliinistä Suomeen sai pohtimaan uudelleen omaa uraa.
-Olen ollut aina kiinnostunut taiteesta, historiasta sekä kulttuurista ylipäätään, ja käsillä tekeminen on ohjannut aina vahvasti omaa ammatinvalintapolkua. Museoala ja erityisesti konservointi minulle tuli vastaan ihan ammatinvalintatestissä ja päädyinkin lopulta opiskelemaan alaa. Olen huomannut työssäni, että projektiluonteiset työt ovat museoalla hyvin tavallista. Olenkin ollut onnekas, että niitä on avautunut minulle valmistumiseni jälkeen. Tämä nykyinen tehtävä oli ihan unelmien täyttymys, Satta jatkaa.
Oman tekemisen konkreettinen näkeminen projektin edetessä on minulle hyvin motivoivaa
Nea Satta on päässyt oppimaan nykyisessä työssään jo paljon, vaikkakin työ on vasta alussa. Esimerkkeinä Satta mainitsee oman työn pitkäjänteisen suunnittelun, erilaisten toimijoiden kanssa kommunikoinnin ja yhteistyön sekä työturvallisuuden laaja-alaisen huomioimisen. Muuten päivittäinen perustyö on hyvin itsenäistä, mutta toimistolla ja J. L. Runebergin kotimuseolla ollessaan hän pääsee vaihtamaan ajatuksia muun henkilökunnan kanssa.
-Minut on otettu täällä todella hyvin vastaan. Toimivaan ja hyvinvoivaan työyhteisöön on helppo päästä mukaan. Lisäksi sytyn erityisesti veistotaiteesta ja tämä projekti on siinäkin mielessä minulle antoisa, Satta iloitsee.
Erityisen motivoivaa on oman tekemisen konkreettinen näkeminen projektin edetessä. Satta on pystynyt hyödyntämään aiempaa kokoemustaan ja konservaattorin osaamistaan hyvin. Parasta työssä on jatkuva uudenoppiminen sekä moniammatillinen ja tiivis työyhteisö. Tulevaisuudessa siintää monia kuvia.
-Haaveilen jatko-opinnoista museologian parissa. Toivoisin myös, että jossain vaiheessa minulla olisi mahdollisuus tehdä konservaattorin työtä pitkäjänteisemmin yhdessä paikassa. En poissulje myöskään mahdollisuutta asua ja työskennellä jossakin vaiheessa taas ulkomailla, Satta pohtii.
Työ konservaattorina on usein fyysisesti kuormittavaa ja Satta pyrkiikin huoltamaan kehoaan kuntosalilla ja joogaamalla. Talviaikaan avannossa käyminen tyhjentää pään ja auttaa palautumaan. Satta pyrkii käymään mahdollisimman paljon erilaisissa kulttuuririennoissa. Erityisesti musiikilla on hänelle suuri merkitys.
-Käyn keikoilla, ja minulla on kahden ystäväni kanssa yhteinen DJ-kollektiivi Club Geeli, jonka kanssa järjestämme bileitä ja soitamme erilaisissa tapahtumissa sekä teemme kuukausittaista radio-ohjelmaa. Puolisoni tekee Sattalite nimellä musiikkia ja olen myös hänen keikka-DJ:nsä sekä laulan taustoja. Toivoisin tulevaisuudessa, että pystyisin myös herättelemään hevosharrastustani uudelleen, sillä eläinten kanssa vietetty aika on minulle myös tärkeä palautumiskeino, Satta päättää.