Metsänhoito ja arkeologinen suojelu voivat tuntua ensisilmäyksellä ristiriitaisilta tavoitteilta, mutta ne voidaan usein yhdistää onnistuneesti. Suomessa on tuhansia muinaisjäännöksiä, jotka kertovat maan historiasta ja ihmisten elämästä. Metsäalueet kattavat suuren osan näistä arkeologisen kulttuuriperinnön kohteista, ja niiden suojelu on keskeistä sekä tutkimuksen että kulttuuriperinnön säilymisen kannalta.
Porvoon museon eli Itä-Uudenmaan alueellisen vastuumuseon arkeologi Riikka Mustoselle teema on erittäin tuttu. Mustonen toimii Itä-Uudenmaan kahdeksan kunnan alueella arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Mustosen työpäivät vaihtelevat suuresti. Suuri osa ajasta kuluu tietokoneen ääressä lausuntoja kirjoittaen, karttoja tutkien ja muinaisjäännösrekisteriä päivittäen.
-Tyypillisesti istun koneella ja käyn läpi metsänkäyttöilmoituksia. Tiedot on tarkistettava huolellisesti, jotta lausuntoihin voi antaa tarkat ohjeet. Joskus on myös tarpeen tehdä maastokäyntejä, jolloin päivä kuluu metsissä kohteita tarkastaen ja merkiten, Mustonen kuvailee.
Arkeologisten kohteiden suojelu metsänhoidossa on tärkeää, ja se voidaan yleensä toteuttaa vähäisin toimenpitein. Suomessa metsänkäyttöilmoitukset lähetetään Metsäkeskukseen, ja jos suunniteltu toimenpide sijaitsee 200 metrin säteellä muinaisjäännösrekisteriin merkitystä muinaisjäännös-, mahdollinen muinaisjäännös- tai kulttuuriperintökohteesta, automaattinen lausuntopyyntö lähtee alueelliseen vastuumuseoon.
Lausunnossa arvioidaan suunnitellut toimenpiteet ja ohjeistetaan, miten arkeologinen kohde tulee huomioida käytännössä. Ohjeistuksessa kerrotaan kohteen olemassaolosta ja sijainnista ja miten tulee toimia. Maanomistajalla ei ole välttämättä ennakkotietoa kohteesta, eikä siitä, miltä se näyttää tai mitkä toimenpiteet vaurioittavat sitä.
Metsätalous voi olla uhka muinaisjäännöksille, mutta myös mahdollisuus
Suomessa muinaisjäännökset suojelee muinaismuistolaki (295/1963), jonka mukaan kaikki kiinteät muinaisjäännökset, kuten esihistorialliset hautaröykkiöt, tervahaudat ja vanhat asuinpaikat, ovat automaattisesti suojeltuja. Tämä tarkoittaa, että niiden kaivaminen, vahingoittaminen, peittäminen tai siirtäminen on kiellettyä ilman erillistä lupaa.
Metsänhoito on mahdollista suojeltujen kohteiden lähellä tai niiden alueella, mutta suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitava, ettei muinaisjäännöksiä vahingoiteta. Metsänhoitotöiden yhteydessä on suositeltavaa, että metsänhoitoa ei toteuteta ennen kuin arkeologi on kirjoittanut toimenpiteistä lausunnon.
Metsänhoidossa yleisimmät riskit muinaisjäännöksille liittyvät maaperän muokkaamiseen, hakkuisiin ja metsänhoitokoneiden aiheuttamiin vaurioihin. Metsäkoneet ja maanmuokkaus voivat molemmat vaurioittaa sekä maanpinnalla että maan alla sijaitsevia muinaisjäännöksiä. Myös koneellinen istuttaminen tai taimien sijoitus väärään paikkaan ja juuristojen kasvu voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa kohteiden säilymiseen. Puiden varovainen poistaminen muinaisjäännöskohteiden päältä edistää niiden säilymistä.
Mustonen korostaa, että myös jatkuva kasvatus voi tarjota keinoja sekä metsätalouden että muinaisjäännösten suojelun yhteensovittamiseen.
-Metsätalous voi olla uhka muinaisjäännöksille, mutta myös mahdollisuus. Oikeilla menetelmillä voimme yhdistää kestävän metsänhoidon ja kulttuuriperinnön säilyttämisen, Mustonen lisää.
Yhteistyö ja tiedon jakaminen ovat avainasemassa
Muinaisjäännösten läheisyydessä tulisi käyttää erityistä varovaisuutta. Koneellisen metsähoidon ja maanmuokkauksen sijaan käsin tehtävät hoitotoimenpiteet voivat olla ratkaisu kaikkein herkimmillä alueilla.
Jotta metsänhoitotoimenpiteet voidaan suunnitella oikein, on tärkeää, että kaikki muinaisjäännökset on asianmukaisesti kartoitettu. Museoviraston muinaisjäännösrekisteri auttaa metsänhoitajia tunnistamaan suojeltavat kohteet, mutta arkeologin apua tarvitaan, koska useista kohteista puuttuu aluerajaus ja sijaintitieto saattaa olla epävarma. Metsänhoitajilla ei ole koulutusta tunnistaa erityyppisiä arkeologisia kohteita. Mustonen painottaa yhteistyön merkitystä.
-Metsäalan ja arkeologian asiantuntijat voivat yhdistää tietonsa ja kehittää uusia menetelmiä, jotka palvelevat sekä metsätaloutta että kulttuuriperinnön säilyttämistä. On hienoa, kun kohtaa ihmisiä, jotka ymmärtävät muinaisjäännösten arvon ja haluavat suojella niitä.
Teknologian kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia arkeologisten kohteiden suojeluun metsänhoidossa. Paikkatietojärjestelmät (GIS) yhdistettynä laserkeilausaineistoon, tekoälytunnistukseen ja satelliittikuviin voivat auttaa tunnistamaan muinaisjäännöksiä ja niihin tapahtuvia vaurioita, jotta maastotarkastukset osataan kohdentaa oikeisiin paikkoihin. Mustonen näkee tämän mahdollisuutena.
-Kun yhdistämme modernin teknologian ja perinteisen arkeologian menetelmät, voimme suojella kulttuuriperintöä tehokkaammin kuin koskaan aiemmin.
Arkeologisten kohteiden suojelu ei ole useimmissa tapauksissa este metsätaloudelle, vaan se voi olla on osa kestävää metsänhoitoa. Kun muinaisjäännökset otetaan huomioon metsänhoidossa asianmukaisesti, voimme säilyttää arvokasta kulttuuriperintöä tuleville sukupolville ja samalla turvata metsien taloudellisen ja ekologisen arvon. Yhteistyö ja tiedon jakaminen ovat avainasemassa tämän tavoitteen saavuttamisessa.