Porvoon museoyhdistyksen sääntöjen mukaan se seudun aineelliseen kulttuuriperintöön ja taiteeseen liittyvän monipuolisen toiminnan ohella ”harjoittaa myös muuta museo- ja näyttelytoimintaa” ja kartuttaa kokoelmiaan sekä ”ostoin että vastaanottamalla lahjoituksia”. Viimeinen kohta tulkittiin laveasti, ja Porvoon museoon päätyi aineistoa Välimereltä asti: 31 pääasiassa roomalaiseen antiikkiin liittyvää lahjoitusesinettä sekä pieni kivikokoelma museon alkuajoilta 1905–1923. Lahjoittajia olivat Porvoossa syntyneet, työskennelleet tai muuten vaikuttaneet henkilöt – hovioikeudenneuvos puolisoineen, latinan- ja voimistelunopettaja sekä antiikkikauppias. He olivat joko suurlahjoittajia, joille antiikin esineet olivat lähinnä sivujuonteita tai yksittäisen matkamuiston tallentajia. Aineisto täydentyi vuonna 1958 vielä kahdella esineellä. Kaikki esineet ovat pienikokoisina olleet helppo kuljettaa mukana. Ne ovat poltetusta savesta, pronssista, lasista tai luusta tehtyjä esineitä, jotka kattavat ajanjakson 500-luvulta eKr. ajanlaskumme alkuvuosisadoille. Esineet valaisevat kauan sitten eläneiden henkilöiden elämänpiiriä käyttö- ja juhlaesineinä arjessa ja uskomuksissa, löytötietojen perusteella Pompejin kaupungissa, Rooman katakombeissa ja kylpylöissä tai Rooman laajan valtakunnan pohjoisosissa.
Esineiden löytöpaikat.
Antiikin maailmaa valottava aineisto on Porvoon museon kannalta marginaalista, mutta kertoo alkutaipaletta tukeneiden henkilöiden suuresta innosta. Vaatimattomalta näyttävä pikkuesine oli 1800-luvun keräilyn hengessä ja vielä vuosisadan vaihduttuakin kuriositeetti ja etnografinen dokumentti, tänä päivänä se on osanen länsimaista kulttuuriperintöä. Vaikka museo on vain satunnaisesti voinut asettaa esineitä näytteille, se on ennakkoluulottomasti vuosikymmenten ajan niitä vaalinut. Helsingin yliopiston antiikintutkijat ovat voineet hyödyntää niitä opinnäytetöissä, julkaisuissa ja nyt kokonaisselontekona. Lahjoittajien perimmäisen tarkoituksen mukaisesti ne välittävät tietoa ja tuottavat iloa.
Kiitän avusta ja tuesta seuraavia henkilöitä: Laura Aho, Lalli Castrén, Maija Holappa, Ilkka Kuivalainen, Robert Luther, Heini Parko, Anne-Maria Pennonen, Erkki Sironen, Tiina Tuukkanen, Vesa Vahtikari, Sari Virta ja Juha Vuorela, sekä Kansalliskirjastoa ja Suomen Sukututkimusseuraa. Ilman Porvoon museon pitkäaikaista kiinnostusta, hyvää yhteistyötä ja tehokasta henkilökuntaa en olisi päässyt kovin pitkälle.
Leena Pietilä-Castrén
Filosofian tohtori ja klassillisen arkeologian täysinpalvellut dosentti toimi pitkään klassillisen arkeologian ja antiikin kulttuurin opettajana Helsingin yliopistossa ja 2000-luvun alussa Suomen Ateenan-instituutin johtajana. Antiikin maailmasta hän on tieteellisen tuotantonsa lisäksi kirjoittanut yleistajuisesti suomeksi, esim. Kävelyretkillä Ateenassa 2013, ja osallistunut kirjan Utile dulci. Antiikin kulttuurin opetuksesta ja harrastuksesta 2018 tekoon. Hän avustaa Suomen Ateenan-instituutin ystäväyhdistyksen Helikon-lehteä ja on viime aikoina tutkinut kotimaan museoiden antiikkikokoelmia ja niiden lahjoittajia.
Ote Leena Pietilä-Castrénin artikkelista Lahjoitusesineitä antiikin maailmasta (2023).