Porvoon museon varhaisimman antiikin maailmaan liittyvän lahjoituksen teki Walter Sjöberg helmikuussa 1905. Kyseessä on viiden esineen kokonaisuus, joka lahjoittajan mukaan oli peräisin haudasta lähellä Kölniä. Esineryhmä on ollut näytteillä Vanhalla raatihuoneella ja kiinnitettynä punaisella silkillä päällystettyyn rasiaan.
Kölninä nykyisin tunnettu kaupunki Rein-joen vasemmalla rannalla alkoi kehittyä Rooman armeijan tukikohtana ja germaaniheimon päämajana. Siitä tuli kaupunki nimeltään Colonia Agrippina vuonna 50 keisari Claudiuksen Agrippina-puolison synnyinpaikan kunniaksi. Kaupungin kytkökset keisariperheeseen ja sijainti vesi- ja maareittien risteyskohdassa vaikuttivat sen kehitykseen vauraaksi keskukseksi, jonka hautausmaat olivat tavan mukaisesti kaupungin ulkopuolella teiden varsilla. Colonia muotoutui aikojen myötä Kölniksi.
Kiinnostus kaupungin varhaisvaiheisiin heräsi 1500-luvulla paikallisten asukkaiden otettua talteen vanhoista haudoista päivänvaloon tulleita satunnaislöytöjä. Syvällisempi tiedonsaanti antiikin Kölnistä alkoi 1800-luvun lopun suurissa rakennushankkeissa.
Sormus (Inv. 2441)
Vanteen H 2,1 cm; kanta 1,7 x 0,7 cm
Sormuksen vanne on nauhamainen, soikeassa kantalaatassa on neljä silmäkuviota eli samankeskistä ympyrää. Vastaavanlainen silmäkuvio tunnetaan lähialueilta sekä sormusten että rannerenkaiden koristeaiheena.
N. 300.
Solki (Inv. 2442)
P 5,0 cm
Soljen profiloitua kaarta koristaa kohovyö, jousi on kuusikierteinen ja neulakota on katkennut kärjestä. Tällaiset soljet olivat tunnusomaisia Keski-Euroopassa kelttien La Tène -kulttuurin myöhäisvaiheessa, jolloin roomalaiset tulivat alueelle etelästä ja germaanit pohjoisesta. Solki, latinalaisittain fibula, muistuttaa hakaneulaa, sen avulla vaate kiinnitettiin paikalleen, yleensä oikealta olalta.
I vuosisata eKr.
Kaksi pronssineulaa (Inv. 2443 A–B)
P 5,2 cm
A: Neulan pää on pallonmuotoinen, latinalaisittain globus.
B: Neulan pää on muodoltaan maljamainen puolipallo, jonka läpi neulanvarsi hivenen työntyy.
Pinsettien ja peilien ohella 5–10 sentin pituiset neulat kuuluivat naisten kauneudenhoitoon. Ne ovat tavallisia Rooman keisariajan löytöjä ja samanaikaisia taidokkaan kampausmuodin kanssa – niiden avulla kiharoita järjesteltiin, kampausta tuettiin ja kiinnitettiin. Viime kädessä neulojen käyttötarkoitus voidaan ruumishautauksissa määritellä niiden sijoituksen perusteella. Antiikin kirjailijat ovat välittäneet tietoa neulojen käyttökelpoisuudesta myös itsepuolustuksessa ja ruumiillisessa kurituksessa.
N. 300.
Luuneula (Inv. 2444).
P 7,0 cm
Tällaiset yksinkertaiset luuneulat olivat tavallisia Tonavan ja Reinin laaksossa sekä Britanniassa 100-luvun lopulta noin vuoteen 250 ja satunnaisia vielä 400-luvulla. Niitä käytettiin kampausten kiinnittämiseen lämmitetyn vahan avulla, mistä johtuen neulankärjet ovat usein tummuneita tai katkenneita. Luuneulat valmistettiin hiomalla pitkistä, yleensä nuorten nautaeläinten luista. Työpajakaupat onkin usein paikannettu lihatorien liepeille.
N. 300.
Haudan viisi esinettä kuuluivat vuoden 300 tietämillä eläneelle naiselle. Soljen poikkeava ajoitus merkinnee sitä, että se oli ollut joko pitkään säilytetty perhekalleus, tai vaihtoehtoisesti peräisin lähellä sijainneesta vanhemmasta hautauksesta, ja esineistöt olisivat aikojen kuluessa sekoittuneet.
Ote Leena Pietilä-Castrénin artikkelista Lahjoitusesineitä antiikin maailmasta (2023).