Alastarossa syntynyt Gabriel von Pfaler (1873–1958) oli monipuolinen pedagogi. Hän valmistui voimistelunopettajaksi vuonna 1892 ja toimi Joensuun lyseon voimistelunopettajana 1894–1906. Pääosan urastaan hän teki Borgå Lyceumin voimistelunopettajana 1907–1940 opettaen erivapaudella myös kirjanpitoa, latinaa ja venäjää muissakin kaupungin kouluissa ja satunnaisesti vielä eläkkeelle jäätyään. Hänellä oli monia luottamustoimia, jo Joensuussa palomestarina, ja Porvoossa muun muassa pankissa, puhelinyhdistyksessä ja kirjapainossa.
Von Pfaler ei itse käynyt Italiassa, joten hän lienee saanut tai ostanut Porvoon museolle marraskuussa 1910 lahjoittamansa pienen kivikokoelman (Inv. 3374A–F) kaksi vuotta aikaisemmin Tukholmaan ja Keski-Eurooppaan (Karlsruhe, Dresden, Leipzig ja Berliini) suuntautuneella opintomatkallaan, jolla hän tutustui voimistelunopettajakoulutukseen. Kokoelmassa on sekä sirpaleita että muotoon leikattuja tesseroita, jotka von Pfalerin mukaan olivat peräisin Caracallan kylpylöistä Roomassa. Kokoelma antaa väläyksen muinaisten mosaiikkilattioiden loistosta, materiaalia niihin saatiin Egyptistä, Kreikasta ja Vähästä Aasiasta.
A: Vihreä marmori
Maks 4,7 cm
Peloponnesoksen niemimaan keskimmäisen eteläniemen kivilouhoksilta saatu syvänvihreä kivi, jossa on vaaleampia pilkkuja. Sen latinalainen nimitys lapis lacedaemonius viittaa kiven alkuperään ja alueella asuneisiin lakedaimonilaisiin eli spartalaisiin. Kiveä käytettiin jo pronssikauden Kreikassa ja arvokkaana tuontimarmorina myöhemmin Roomassa.
B: Granodioriitti
N. 3 x 3,5 x 0,7 cm
Kyseessä lienee graniitin tapainen granodioriitti, jota roomalaiset louhivat Egyptistä ensimmäiseltä vuosisadalta 200-luvun puoliväliin moniin Rooman rakennuksiin. Sirpaleen väri vaihtelee vaalean harmaasta tummempaan.
C: Vaaleanpunainen marmori
N. 4,7 x 3,5 x. 1,1 cm
Sirpaleeseen on musteella kirjoitettu Caracallas thermer, Caracallan kylpylät. Tätä mustasuonista kiveä saatiin Khiokselta, itäisen Aigeianmeren Kreikan saarelta, johon latinalainen nimitys marmor chium perustuu.
Italiankielinen nimitys portasanta juontaa Pietarinkirkon Pyhään oveen, jonka karmit ovat tästä marmorista.
D: Valkoinen marmori
N. 2,7 x 2 x 1,4 cm; 2 x 2 x 1,5 cm
Isompaan sirpaleeseen on musteella kirjoitettu latinalainen sana palaestra. Pienikiteisyyden perusteella kyse lienee kreikkalaisesta Pentelikonin marmorista. Pentelikonvuori sijaitsee Ateenasta hieman koilliseen, tunnetuin siitä tehty rakennus on Ateenan suojelusjumalattarelle omistettu Parthenon-temppeli Akropoliilla.
E: Basalttitesserat
N. 1 x 1 x 2,5 cm; 1 x 1,5 x 3 cm; 1 x 2 x 3 cm
Basaltti on vulkaaninen kivi, jonka matta väri vaihtelee harmaasta mustaan. Antiikin ajan roomalaiset käyttivät sitä isompina lohkareina etenkin teidensä päällystämiseen. Sitä saadaan Sisiliasta, Sardiniasta ja Aioliansaarilta.
F: Ruskeankellertävä lasitessera
0,5 x 0,5 x 0,8 cm
Tällaisia tesseroita käytettiin kaikkein hienoimmissa opus vermiculatum -tekniikalla eli pikkuruisilla tesseroilla tehdyissä mosaiikeissa. Nimi tulee latinan sanasta mato, vermis, ja kapeita matoja muistuttavalla mosaiikkitekniikalla kuvaesitys oli hyvin lähellä maalausta.
Caracallan kylpylät rakennettiin Roomasta etelään vievän tien, Via Appian, alkupäähän. Kyseessä oli eräs kaupungin suurimmista ja parhaiten säilyneistä kylpyläkomplekseista, joka valmistui vuonna 216. Suorakulmainen maanpäällinen kokonaisuus (337 x 338 m) käsitti sekä katettuja kylpylätiloja kylmistä lämpimiin että avoimia tiloja ja puutarhan, ei vain puhdistautumista, vaan monipuolista ruumiinkunnon vaalimista, rentoutumista ja myös opiskelua varten.
Kylpylän molemmissa päissä oli palaestra, joka periytyi kreikkalaiseen pylväiden ympäröimään tilaan painia ja voimistelua varten. Ylellisessä rakennuskompleksissa oli värikkäitä marmoripylväitä ja -lattioita, satoja neliömetrejä lasi- ja kivitesseroista muotoiltuja mosaiikkeja, stukkokoristelua ja veistoksia. Caracallan kylpylät luettiin 400-luvulla Rooman seitsemänneksi ihmeeksi, niiden toiminta loppui 537 goottien katkaistua vesijohdon. Vuoden 1960 Rooman olympialaisten yhteydessä kylpylässä pidettiin voimistelukilpailut.
Ote Leena Pietilä-Castrénin artikkelista Lahjoitusesineitä antiikin maailmasta (2023).