Porvoossa oli 1930-luvulla myynnissä kaikkea autoista amerikkalaiseen muotiin, hopeaan ja herkkuihin. Tähän aikaan kaupungissa toimi vielä vanhan tyylisiä kauppapuoteja, joiden valikoimiin kuului niin makeisia kuin työvälineitä. Toisaalta elintarvikekappaa alettiin hygieniasyistä siirtää omiin liikehuoneistoihin ja Porvoossakin mm. maito ja liha ostettiin erillisistä liikkeistä. Kaupankäynnin muutokset näkyivät kaupunkikuvassa uusina liikerakennuksina ja suurina näyteikkunoina.
Porvoossa oli 1930-luvulla lukuisia erikokoisia kauppoja ja etenkin elintarvikemyymälöitä eri puolilla kaupunkia. Nikolainkatu (nykyinen Mannerheiminkatu) oli yksi keskustan kauppakaduista. Kun katua lähti nousemaan sen joenpuoleisesta päästä, ensimmäisiä liikkeitä olivat Frans Weckmanin hedelmä- ja siirtomaatavarakauppa sekä Porvoon Rohdoskauppa. Nikolainkadun alkupäässä toimi myös Karjaan Vaatetusliike, joka oli keskittynyt herrojen muotiin. Sieltä tehtyjen hankintojen jälkeen oli helppo täydentää ostoksiaan Porvoon Kenkäkaupassa. Söderströmin kirjakauppa toimi Nikolain- ja Runeberginkatujen kulmassa. Monet porvoolaiset muistavat Jokikadulla sijainneen Porvoon Rautakaupan, joka jo 1930-luvulla oli kaupungin vanhin rautakauppa. Tähän aikaan se toimi osoitteessa Nikolainkatu 8. Sen vierestä Felix Rosenströmin kaupasta saattoi ostaa siirtomaatavaroita, hedelmiä ja herkkuja.
Helmer Karlssonin urheiluväline- ja pyöräliike toimi Nikolainkatu 11:ssa. Toisella puolella katua olivat Porvoon Kirjakauppa, sekä Westerlundin Kultasepänliike. Meijerituote kauppasi saman talon liikkeessään voita ja juustoa. Nikolainkadun ja Piispankadun kulmaa hallitsi Keskusosuuskunta Laborin liike, joka oli toiminut paikassa jo 1920-luvulta lähtien. Osuuskunta harjoitti kauppaa elintarvike-, kangas- ja rautaosastoilla. Laborin talossa toimi myös Porvoon Kemikaliokauppa, jonka omisti Axel Danielson. Viereisessä kulmassa oli Vanha Apteekki. Myös Pohjoismaiden Yhdyspankilla oli konttori Nikolainkadulla.
Vanhan kaupungin puolella tärkeä kauppapaikka oli Simolin, joka tähän aikaan oli toiminut kaupungissa jo yli 80 vuotta. Sen vuonna 1936 avatun uudisrakennuksen myötä porvoolaisten kaupankäynnissä siirryttiin kokonaan uuteen aikakauteen. Väinö Vähäkallion suunnitteleman talon ulkoasua leimasivat suuret näyteikkunat, jotka tarjosivat erinomaiset mahdollisuudet tuotteiden mainontaan suurten kaupunkien tyyliin. Rihkamatorin kulman pääsisäänkäynnistä tuli suoraan siirtomaatavaraosastolle. Välikadun puoleisella sivustalla oli kangasosasto ja Rihkamakadun puolella taas taloustavara- ja rautaosastot.
Jos Simolinilta ei löytynyt kaikkea tarvittavaa, Välikadulla saattoi jatkaa ostoksiaan mm. M. Sundbäckin vaatetusliikkeessä tai Verner Holmbergin kenkäkaupassa. Kengät kuuluivat myös Werner Stenbäckin liikkeen valikoimiin. Välikadulla toimi myös A.A. Almin kultasepänliike, jonka vanhassa talossa on edelleen kultasepänliike. H. Törnroos välitti mm. polkupyöriä.
Välikadun liikkeiden läheisyydessä Isolla Jokikadulla (nykyisellä Jokikadulla) J.R. Erhola myi liikkeessään mm. kelloja. Sen läheisyydessä toimi Felix Nymanin voi- ja juustoliike. Wiktori Silanderin valikoimiin kuuluivat erityisesti hatut ja lakit, sekä ”oikeat Amerikkalaismalliset paidat”. Jokikadulla Nikolainkadun toisella puolella toimivat mm. O. Hallan jalkine- sekä A. Gustafssonin huonekaluliikkeet. Näistä vähän kauempana T. Lahtinen myi liikkeessään polkupyöriä. Kadun kauppaliikkeisiin kuuluivat 1930-luvulla myös mm. Porvoon Osto- ja Myyntiliike, L. Bärlundin Ruoka- ja sekatavarakauppa, sekä Kori-Aitta.
Juha Jämbäck
