Vuonna 1866 annettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa ensimmäinen kansakouluasetus, jonka mukaan koulutusvastuu siirtyi kirkolta kunnille. Jokaisessa kunnassa tuli olla vähintään yksi kansakoulu mutta kansakoulun käyminen ei kuitenkaan ollut pakollista eikä kuntienkaan ollut aivan pakko heti perustaa koulua. Porvoon maalaiskunnassakin päätöksenteko kesti kauan: ensimmäinen kunnallinen kiertokoulu aloitti toimintansa vuonna 1871. Porvoon maalaiskunnan ensimmäinen kansakoulu oli vuonna 1879 toimintansa aloittanut Pappilanmäen ruotsinkielinen kansakoulu. Suomenkielinen Tuorilan kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1882. Porvoon kaupungissa perustettiin ruotsinkielinen kansakoulu vuonna 1870 ja suomenkielinen vuonna 1888.
Alkuopetus oli kuitenkin 1900-luvulle tultaessa epäyhtenäistä ja puutteellista. Monen lapsen kohdalla koulun ovet pysyivät kiinni sillä he olivat tärkeää työvoimaa kotitiloillaan. Lisäksi koulunkäynnistä aiheutui kustannuksia, kuten kunnollisten kouluvaatteiden ja jalkineiden hankkiminen. Mutta tämä tilanne muuttui kun Suomeen vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, jonka piiriin kuuluivat kaikki 7-12 –vuotiaat lapset.
Koulujen työviikko muuttui kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi vuonna 1971 ja peruskouluun oli siirrytty koko maassa vuoteen 1977 mennessä. Syksyllä 1975 sekä Porvoon kaupunki että Porvoon maalaiskunta siirtyivät virallisesti peruskouluaikaan. Peruskoulun myötä kaikkien oppilaiden yhteinen opintie piteni yhdeksän vuoden mittaiseksi. Samalla syyslukukauden alku peruskoululuissa ja lukioissa aikaistui syyskuun alusta elokuun puoliväliin. Tämä muutos tuntui monen lapsen mielestä suurelta: tuntui siltä, että kouluun oli mentävä kesken parhaan kesän.
