Tiistaina 13.2.1940 hälytyssireenit aloittivat pahaenteisen ulvontansa Porvoossa. Ilmavalvontatorneista oli havaittu lähestyvät viholliskoneet ja kaupunkilaisia varoitettiin vaarasta. Neuvostoliittolaiset hyökkäisivät kaupunkiin jo kolmannen kerran. Oli talvisota ja Suomi kamppaili olemassaolostaan. Aikaisempien ilmahälytysten opettamina porvoolaiset jättivät heti askareensa ja kiiruhtivat väestösuojeluhenkilöstön ohjaamina lähimpiin pommisuojiin. Niitä oli eri puolilla kaupunkia: kauppatorin alla olleisiin suojahautoihin mahtui 600 henkeä. Myös Rihkamatorin ja Borgströmin puiston suojissa, sekä WSOY:n tehdasrakennuksen väestösuojassa oli tilaa sadoille kaupunkilaisille. Osa kaupunkilaisista pakeni pommeja talonsa kellariin. Pian kymmenet viholliskoneet olivat edenneet kaupungin ylle ja alkoivat kylvää kaupunkiin tuhoisaa lastiaan. Maa vavahteli, kun sadat räjähdys- ja palopommit iskeytyivät rakennuksiin, katuihin ja puistoihin.
Kun lentokoneet olivat poistuneet ja vaara oli ohi, pommisuojista nousevia porvoolaisia oli vastassa palava kaupunki. Pommit olivat tuhonneet tai vaurioittaneet kymmeniä rakennuksia eri puolilla kaupunkia. Nikolainkadun (nykyisen Mannerheiminkadun) ja Runeberginkadun kulmassa paloi konsuli Gustaf Söderströmin talo, myös Keskusosuuskunta Laborin talo Nikolainkadun ja Piispankadun kulmassa oli tulessa. Piispankadulla ja Rauhankadulla oli asuinrakennuksia, jotka olivat saaneet pommien osumia. Runeberginkadulla aivan kansallisrunoilijan kodin vieressä palopommi oli sytyttänyt tuleen Unter den Linden-ravintolan talon. Rakennus tuhoutui täysin. Pommeja oli pudonnut laajasti myös keskusta-alueen ulkopuolelle, mm. vaneritehdas hautausmaan lähellä oli saanut osumia.
Alkoi kamppailu pommien sytyttämää tulta vastaan. Tulipaloja sammuttivat hyytävässä kylmyydessä kaupungin omien palokuntien lisäksi seudun kaikki palokunnat Loviisaa ja Helsinkiä myöten, mukana oli myös armeijan joukko-osastoja ja vapaaehtoisia. Lopulta liekkejä vastaan taistelivat sadat miehet apunaan kymmenet moottoriruiskut. Sammutusvesi oli nostettava joesta, koska päävesijohto oli pommitusten vaurioittama. Työt jatkuvat pitkälle seuraavaan päivään.
Hyökkäyksen jälkeisenä päivänä Porvoo oli muuttunut kaupunki, kun noki ja tuhka olivat värjänneet sen mustaksi. Savu tuoksui kaikkialla ja moni rakennus höyrysi tulipalojen jäljiltä. Runsas sammutusvesi oli muuttanut kadut liukkaiksi. Kaduilla ja aukiolla eri puolilla kaupunkia lojui tuhoutuneista taloista pelastettuja huonekaluja ja muuta esineistöä. Moni porvoolaisperhe menetti kotinsa ja koko omaisuutensa. Ihmishenkiä ei tässä hyökkäyksessä onneksi menetetty.
Juha Jämbäck
